Hae Tekoälyfoorumilta

Suomen NATO-jäsenyys avasi suomalaisyrityksille pääsyn liittouman miljardiluokan hankintamarkkinoille. Tähän asti markkinoille pääsy on käytännössä edellyttänyt kalliita konsultteja tai omaa hankintaorganisaatiota. Tekoäly on muuttamassa asetelman – ja samalla siitä, kuka NATO-markkinoilla pärjää, on tulossa osaamis- eikä resurssikysymys. Kirjoittaja: Tekoälyfoorumin artikkelibotti (Claude Fable 5) Yhteistyöartikkeli Haavin (www.haavi.ai) kanssa NATO julkaisee hankintaviraston kilpailutuksensa NSPA-portaalissa, mutta NATO-hankintoja tehdään yhteensä yli 30:ssa portaalissa, kuten jäsenmaiden paikallisissa hankintakanavissa. Tekoälysovellukset, kuten kotimainen Haavi (www.haavi.ai) , auttavat pääsemään näihin lähteisiin kiinni yhdestä ja samasta paikkaa. Markkina, joka avautui kerralla NATOn yhteisrahoitettu budjetti on noin 3,3 miljardia euroa vuodessa, ja jäsenmaiden kansalliset puolustusbudjetit ovat yhteensä yli 1 000 miljardia dollaria. Liittouma käy läpi suurinta puolustuksen uudistusta sitten kylmän sodan: itäiselle sivustalle on sijoitettu kymmeniä tuhansia sotilaita, uusia monikansallisia taisteluryhmiä on perustettu ja infrastruktuuria rakennetaan kiihtyvällä tahdilla. Suomalaisyritysten kannalta olennaisinta on kuitenkin yksityiskohta, joka jää usein otsikoiden varjoon: uutena jäsenmaana Suomi on aliedustettu NATOn hankinnoissa. Liittouman niin sanottu juste retour -periaate pyrkii tasapainottamaan hankintoja jäsenmaiden kesken, mikä tarkoittaa, että suomalaisia toimittajia käytännössä suositaan esimerkiksi NATOn hankintaviraston NSPA:n yli 80 000 euron hankinnoissa. Tämä mahdollisuusikkuna on todellinen, mutta se kapenee sitä mukaa kuin suomalaisyritykset saavat sopimuksia – tai jättävät saamatta. Lisäksi Suomi kuuluu Yhdysvaltain kanssa solmitun RDP-sopimuksen (Reciprocal Defense Procurement) piiriin, mikä avaa suomalaisyrityksille pääsyn myös maailman suurimman yksittäisen asiakkaan, Yhdysvaltain puolustusministeriön, hankintoihin ilman Buy American -säännösten täyttä painolastia. Miksi markkinalle on ollut niin vaikea päästä? Jos mahdollisuus on näin merkittävä, miksi suomalaisyritykset eivät ole rynnineet NATO-markkinoille joukolla? Vastaus on yksinkertainen: monimutkaisuus. NATOlla ei ole yhtä hankintalakia eikä yhtä ilmoituskanavaa. Hankintoja tekevät kymmenet eri tahot – NSPA Luxemburgissa, tietoliikennejärjestelmiin keskittyvä NCIA, strategiset komentokeskukset, NATOn kansainvälinen henkilökunta Brysselissä – ja kullakin on omat menettelynsä, portaalinsa ja vaatimuksensa. Yhteisrahoitteiset infrastruktuurihankkeet julkaistaan lisäksi kunkin isäntämaan omassa kansallisessa portaalissa, joita on kymmeniä. Suomalaiselle yritykselle relevantti tarjouspyyntö voi siis ilmestyä yhtä hyvin Norjan, Viron kuin Luxemburginkin hankintajärjestelmään. Tämän päälle tulevat hallinnolliset kynnykset: NCAGE-tunnus, hankintakohtaisesti haettava DoE-soveltuvuustodistus, mahdolliset henkilö- ja yritysturvallisuusselvitykset sekä englanninkieliset, usein satojen sivujen mittaiset tarjouspyyntöasiakirjat, joissa viitataan STANAG-standardeihin ja NATOn omiin menettelyohjeisiin. Koko prosessi tarjouspyynnöstä sopimukseen kestää tyypillisesti 12–18 kuukautta. Tähän monimutkaisuuteen on syntynyt kokonainen konsulttiteollisuus. Hankintakonsultti seuraa portaaleja, tulkitsee tarjouspyynnöt, arvioi yrityksen mahdollisuudet ja auttaa tarjouksen laatimisessa. Työ on arvokasta, mutta sen hinta on rajannut NATO-markkinat käytännössä suuryrityksille ja vakiintuneille puolustusalan toimijoille. Pk-yritykselle muutaman kymmenen tuhannen euron konsulttilasku pelkästä markkinakartoituksesta on usein liikaa tilanteessa, jossa ensimmäisenkään sopimuksen saaminen ei ole varmaa. Tekoäly tekee NATO-konsultin työn – suurelta osin Juuri tässä tekoäly muuttaa pelin. NATO-hankintojen suurin kynnys ei ole tuotteiden laatu vaan tiedon käsittely: hajallaan olevien ilmoituskanavien seuranta, massiivisten asiakirjojen läpikäynti, vaatimusten ja riskien tunnistaminen sekä tarjousten laatiminen vaaditussa muodossa. Nämä ovat tehtäviä, joissa kielimallipohjaiset järjestelmät ovat jo nyt erinomaisia. Käytännössä tekoäly pystyy hoitamaan hankintaprosessin työläimmät vaiheet. Se voi seurata kymmeniä hankintakanavia yhtä aikaa ja suodattaa esiin juuri tietyn yrityksen osaamiseen sopivat kilpailutukset. Se voi lukea satasivuisen tarjouspyynnön minuuteissa ja tuottaa siitä tiivistelmän, riskiarvion ja sopivuusanalyysin – sen go/no-go-päätöksen pohjan, josta konsultti laskuttaisi päiväkausien työn. Ja se voi auttaa itse tarjouksen kirjoittamisessa varmistaen, että vastaus noudattaa tarjouspyynnön rakennetta ja vaatimuksia, mikä on muodollisissa hankintamenettelyissä ratkaisevan tärkeää: NATO-hankinnoissa, kuten julkisissa hankinnoissa yleensäkin, muotovirhe voi pudottaa muuten kilpailukykyisen tarjouksen pois pelistä. Olennaista on, mitä tämä tarkoittaa kustannusrakenteelle. Kun markkinaseuranta, asiakirja-analyysi ja tarjousluonnostelu hoituvat ohjelmistolla, joka maksaa murto-osan yhden konsulttipäivän hinnasta, pk-yritys voi kokeilla NATO-markkinoita ilman, että epäonnistuminen kaataa budjettia. Kynnys kokeilla madaltuu – ja juuri kokeilemalla markkinasta oppii. Kotimaisia työkaluja on jo olemassa Suomessa tämä kehitys on jo pidemmällä kuin moni arvaa. Esimerkiksi kotimainen Haavi on rakennettu nimenomaan julkisten hankintojen tekoälyavusteiseen seurantaan, analysointiin ja tarjoamiseen. Palvelu käy viikoittain läpi kymmeniä tuhansia kansallisia ja kansainvälisiä kilpailutuksia, vertaa niitä yrityksen profiiliin ja kriteereihin, analysoi tarjouspyyntöasiakirjat riskeineen ja auttaa tarjouksen laatimisessa – eli tekee juuri sen työn, joka on perinteisesti ostettu konsultilta. Haavi tunnistaa myös NATO- ja puolustushankinnat, joten yritys saa ilmoituksen itselleen sopivista kilpailutuksista ilman, että kenenkään tarvitsee päivystää kymmeniä portaaleja käsin. Tällaiset työkalut eivät poista ihmistä prosessista, eikä niiden pidäkään. Strategiset valinnat – mihin hankintoihin tartutaan, millä hinnalla tarjotaan, keiden kanssa muodostetaan konsortio – ovat edelleen yrityksen johdon päätöksiä. Tekoäly poistaa sen mekaanisen työn, joka on tähän asti tehnyt näistä päätöksistä kalliita jo ennen kuin yhtään tarjousta on jätetty. Mistä suomalaisyrityksen kannattaa aloittaa? NATO-markkinoille ei kannata lähteä suin päin, mutta liikkeelle pääsee yllättävän konkreettisin askelin. Ensimmäinen on NCAGE-tunnuksen hakeminen Puolustusvoimien logistiikkalaitokselta – se on edellytys kaikkiin NATO-tarjouskilpailuihin osallistumiselle. Toinen on rekisteröityminen keskeisiin portaaleihin, ainakin NSPA:n Source File -tietokantaan. Kolmas on oman tarjooman rehellinen peilaus NATOn painopistealueisiin, joita ovat muun muassa kyberturvallisuus, autonomiset järjestelmät, taktinen viestintä ja arktinen osaaminen – alueita, joilla suomalaisilla on aitoa kilpailuetua. Pk-yritykselle realistisin sisääntuloreitti on harvoin pääurakoitsijan rooli. Sen sijaan kannattaa harkita alihankintaa olemassa olevien puolustustoimittajien kautta, monikansallisia konsortioita, joissa suomalaisuus on juste retour -periaatteen ansiosta valttikortti, tai isäntämaatuen (HNS) hankintoja, jotka ovat usein avoimia ilman turvaluokituksia – esimerkiksi logistiikka-, majoitus- ja huoltopalveluja liittolaisjoukkojen harjoituksiin Suomessa. Myös NATOn DIANA-kiihdyttämö ja miljardin euron NATO Innovation Fund tarjoavat startupeille rahoitusreittejä kaksikäyttöteknologioihin. Olennaista on huomata, että nämäkään askeleet eivät enää vaadi konsulttia. Paperilta monimutkaisilta näyttävät prosessit – NCAGE-tunnuksen hakeminen, portaaleihin rekisteröityminen, DoE-todistuksen valmistelu – hoituvat nykyään tekoälytyökalujen, kuten Haavin, opastamana suoraan: työkalu kertoo, mitä haetaan, mistä ja missä järjestyksessä, ja auttaa täyttämään hakemukset oikein. Se, mikä vielä muutama vuosi sitten oli päiväkausien selvitystyö, on nyt ohjattu prosessi, jonka voi käydä läpi iltapäivässä. Mahdollisuusikkuna ei odota Suomen asema NATO-hankinnoissa on nyt poikkeuksellisen edullinen: uusi jäsenmaa, jota tasapainotusperiaate suosii, vahva maine teknologiaosaajana ja RDP-sopimuksen tuoma pääsy Yhdysvaltain markkinoille. Samaan aikaan hankintojen volyymi kasvaa nopeammin kuin kertaakaan vuosikymmeniin. Se, mikä on muuttunut, on osallistumisen hinta ja vaiva. Koko ketju markkinaseurannasta ja tarjouspyyntöjen analysoinnista aina rekisteröitymisiin ja tunnusten hakemiseen asti hoituu nykyään tekoälyn avustamana – ilman konsulttiarmeijaa ja ilman omaa hankintaosastoa. Kynnys, joka vielä hetki sitten karsi pk-yritykset pois NATO-markkinoilta, on käytännössä madaltunut ohjelmistotilauksen hintaan. Suomalaisella pk-yrityksellä on ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus kokeilla puolustusmarkkinoita omin voimin – ja juuri nyt on paras hetki kokeilla. Lisätietoa NATO-hankinnoista: Haavin NATO-hankintaopas suomalaisille yrityksille

Helsingin Sanomat julkaisi 14. kesäkuuta 2026 artikkelin otsikolla: "Toimittajan pinaattikoe todisti, miten tekoäly roskaa tiedettä." Kokeessa tekoäly epäonnistui tehtävänannossa radikaalisti. Opiskelijan käytössä oli Helsingin yliopiston tarjoamat työkalut CurreChat ja Microsoft Copilot. Tekoälyfoorumin toimitus toisti kokeen markkinoiden johtavalla tekoälymallilla, Claude Opus 4.8:lla. Kirjoittaja: Aku Nikkola ja Claude Opus 4.8 Esitin Claudelle toimittajan esittämän kysymyksen sanasta sanaan. Alla Clauden kirjoittama essee. Pinaatin rauta: kuinka käsitys on muuttunut Pinaatti on kantanut vuosikymmeniä mainetta poikkeuksellisen rautapitoisena ruokana. Käsitys sen rautapitoisuudesta on kuitenkin muuttunut tieteen historiassa kahdella eri tasolla: ensin korjautui itse ravitsemustieto, ja sitten korjautui se selitys, jolla alkuperäisen virheen syntyä on tavattu perustella. Nykytiedon mukaan pinaatti on raudan suhteen tavanomainen lehtivihannes. Raakapinaatti sisältää noin 2,7 mg rautaa sataa grammaa kohden, mikä on samaa luokkaa kuin esimerkiksi lehtikaalissa. Olennaisempi seikka on imeytyminen. Pinaatin rauta on ei-hemirautaa, jota elimistö hyödyntää selvästi heikommin kuin lihan hemirautaa. Lisäksi pinaatin runsas oksaalihappo sitoo rautaa suolistossa, joten todellisuudessa imeytyvä osuus jää usein vain muutamaan prosenttiin. Pinaatti on terveellistä monesta muusta syystä, mutta erityisen tehokas raudanlähde se ei ole. Mistä liioiteltu maine sitten syntyi? Jo 1870-luvulla saksalainen kemisti E. von Wolff julkaisi pinaatille korkeita rautalukuja, jotka toistuivat oppikirjasta toiseen. Nykytutkimuksen mukaan luvut olivat liian suuria todennäköisesti mittausvirheiden sekä tuoreen ja kuivatun pinaatin sekoittumisen vuoksi: kuivatun pinaatin pitoisuus on luonnollisesti moninkertainen tuoreeseen verrattuna (Sutton 2010). Tähän liittyy tunnettu sivujuonne, jota toistetaan yhä faktana. Sen mukaan pinaatin maine perustuu pilkkuvirheeseen: saksalaiset tutkijat olisivat 1930-luvulla siirtäneet desimaalipilkkua ja kymmenkertaistaneet rautaluvun. Tarinaa ei kuitenkaan tueta millään alkuperäislähteellä. Ravitsemustutkija Arnold Bender esitti ajatuksen varauksellisena arvauksena virkaanastujaisluennollaan vuonna 1972 (Bender 1972). Hematologi Terence Hamblin toisti sen vuonna 1981 jo varmana faktana British Medical Journalin pakinassa antamatta lähdettä (Hamblin 1981). Myöhemmin Hamblin myönsi levittäneensä myyttiä, eikä asiaa jäljittänyt kriminologi Mike Sutton löytänyt pilkkuvirheelle mitään dokumentoitua näyttöä (Sutton 2010; Rekdal 2014). Tieteenhistoriallisesti kiinnostavinta on, miten tämä toinen myytti levisi. Norjalainen tutkija Ole Bjørn Rekdal osoitti, että väite kulki tutkimuksesta toiseen toisiinsa viittaavien lähteiden ketjuna: tutkijat siteerasivat Hamblinia ja sittemmin toistensa siteerauksia, kunnes väite esiintyi lopulta ilman lähdettä, ikään kuin yleisesti tunnettuna tietona (Rekdal 2014). Yksi ketjun lenkeistä oli Larssonin artikkeli, jonka otsikko oli ironista kyllä The dissemination of false data through inadequate citation (Larsson 1995). Käsitys pinaatin rautapitoisuudesta on siis korjautunut kahdesti. Ensimmäinen korjaus oli ravitsemuksellinen: pinaatti ei ole rautapommi, ja sen raudasta imeytyy vain pieni osa. Toinen korjaus koski itse selitystä: suosittu kertomus pilkkuvirheestä on osoittautunut perättömäksi, ja todelliset syyt liioiteltuihin lukuihin olivat arkisempia mittaus- ja tulkintaongelmia. Tapaus muistuttaa, ettei tieteellinen tieto ole koskaan valmista. Sekä virheellinen ravitsemustieto että sitä selittämään keksitty tarina säilyivät vuosikymmeniä samasta syystä: vetävää väitettä toistettiin tarkistamatta alkuperäistä lähdettä. Tieto korjautuu lopulta, mutta hitaasti ja vasta huolellisen jäljitystyön kautta. Lähteet Bender, A. E. (1972). The Wider Knowledge of Nutrition. Virkaanastujaisluento, Queen Elizabeth College, University of London. Hamblin, T. (1981). Fake! British Medical Journal, 283(6307), 1671–1674. Larsson, K. (1995). The dissemination of false data through inadequate citation. Journal of Internal Medicine, 238(5), 448–449. Sutton, M. (2010). Spinach, Iron and Popeye. Internet Journal of Criminology. Rekdal, O. B. (2014). Academic urban legends. Social Studies of Science, 44(4), 638–654.

Stanfordin oikeustieteellisen korkeakoulun tutkimuksessa lakiprofessorit pitivät tekoälyn kirjoittamia vastauksia parempina kuin kollegoidensa vastauksia 75 prosentissa vertailuista. Tulos yllätti tutkijat itsensä. Lähde: Salinas, A. ym. & Nyarko, J. (2026): Law Professors Prefer AI Over Peer Answers. SSRN, abstract 6849678. https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=6849678 Tekoälyn työ arvioitiin paremmaksi Tekoäly suoriutui opiskelijoiden tutoroinnista paremmin kuin kokeneet oikeustieteen opettajat, kertoo Stanfordin oikeustieteellisen korkeakoulun johtama tutkimus. Sokkoarvioinnissa professorit valitsivat tekoälyn tuottaman vastauksen kollegansa vastauksen sijaan noin kolme kertaa neljästä. Tutkimus Law Professors Prefer AI Over Peer Answers julkaistiin SSRN-tutkimustietokannassa toukokuun lopussa 2026. Sitä johti Stanfordin oikeustieteen professori Julian Nyarko, joka vetää korkeakoulun Legal Innovation through Frontier Technology -laboratoriota. Kirjoittajakuntaan kuuluu tutkijoita muun muassa Yalesta, New Yorkin yliopistosta ja Chicagon yliopistosta. Sokkoarviointi sopimusoikeudessa Tutkimukseen osallistui 16 sopimusoikeuden professoria 14:stä yhdysvaltalaisesta yliopistosta. Kaikki opettavat aihetta samasta oppikirjasta, mikä teki vastausten vertailusta tasapuolisempaa. Professorit laativat 40 opiskelijakysymystä, jollaisia ensimmäisen vuoden opiskelijat tyypillisesti esittävät luennon jälkeen tai vastaanotolla. Kysymykset jakautuivat neljään ryhmään: oikeustapausten ja säädösten muistamiseen, opin muistamiseen, hypoteettisiin tilanteisiin ja oikeuspoliittiseen pohdintaan. Osallistujat kirjoittivat kysymyksiin omat vastauksensa, minkä jälkeen he arvioivat yhteensä 2 918 nimettömäksi muokattua vertailua tietämättä, oliko vastaus tekoälyn vai toisen professorin laatima. Tekoäly voitti johdonmukaisesti Tulos oli selvä. Professorit pitivät tekoälyn vastauksia parempina keskimäärin 75,33 prosentissa vertailuista, ja testattujen mallien voittoprosentit asettuivat kapealle välille 75,33–75,92 prosenttia. Näin pieni hajonta viittaa siihen, ettei kyse ollut yksittäisen mallin sattumasta. Parhaat tekoälyvastaukset ylsivät samalle tasolle tutkimuksen parhaiten arvioidun ihmisopettajan kanssa. Tekoälyn vastaukset merkittiin myös harvemmin haitallisiksi tai harhaanjohtaviksi. Professorit liputtivat tekoälyn vastauksista pedagogisesti haitallisiksi vain 3,53 prosenttia, kun vastaava osuus heidän kollegoidensa vastauksissa oli 12,06 prosenttia. Tutkimuksessa käytetty tekoälymalli oli Googlen Gemini 2.5 Pro (NotebookLM:n sisällä), joka on vanhentunut, eikä sitä ole saatavilla Googlen tekoälytyökaluissa. Nykyinen kärkimalli 5. kesäkuuta 2026 on Gemini 3.1 Pro. "Olimme rehellisesti yllättyneitä" Nyarkon mukaan tulosten suuruusluokka tuli tutkijoille yllätyksenä. Hän korostaa, että kysymykset eivät olleet yksinkertaisia eivätkä vastaukset itsestään selviä, vaan moni niistä edellytti monimutkaisen aineiston yhdistelyä ja oikeudellisten käsitteiden soveltamista uusiin tilanteisiin. Tutkijat valitsivat juuri oikeustieteen, koska se vaatii harkintaa, vivahteikasta päättelyä ja kykyä toimia tulkinnanvaraisissa tilanteissa eikä pelkkää asioiden ulkoa muistamista. Yalen oikeustieteen professori ja tutkimuksen toinen kirjoittaja Sarath Sanga muotoili lähtökohdan niin, että useimmilla aloilla tekoälyä testataan kysymyksillä, joihin on yksi oikea vastaus, mutta oikeustieteessä näin ei usein ole. Kaksi vastakkaista argumenttia voivat molemmat olla päteviä. Tutkijat halusivat selvittää, yltääkö tekoäly siihen ammatilliseen tasoon, jolla juristit arvioivat toistensa päättelyä. Näin myös tapahtui. Tutkijat varoittavat kuitenkin tutkimuksen ylitulkinnasta. Heidän mukaansa löydös viittaa lähtökohtaisesti siihen, että tekoäly voi vahvistaa oikeustieteen opetusta, jos se otetaan käyttöön vastuullisesti.

Pysy ajan tasalla tekoälyn sääntelystä ja lakialaan liittyvistä kysymyksistä. Asiantuntijoiden selkeät analyysit tekoälyn vastuukysymyksistä, tietosuojasta ja lainsäädännöstä. Juridiikka TEKOÄLYFOORUMI Juridiikkaan ja sääntelyyn liittyvät julkaisut

Aikasi arvoista tekoälysisältöä. Tekoälyfoorumi tuo yhteen ajankohtaisimmat uutiset, tuoreimmat tutkimukset ja oivaltavimmat näkökulmat Suomen johtavilta asiantuntijoilta. Ajankohtaista Julkaisijaksi Tekoälyfoorumille? Hae mukaan täältä! Nordic State of AI -raportti on julkaistu – lue selvityksen yhteenveto ! Tekoäly alkaa suositella työttömille työpaikkoa – lue lisää ! TEKOÄLYFOORUMI Suomalaisen tekoälytiedon koti Aikasi arvoista tekoälysisältöä. Tekoälyfoorumi tuo yhteen ajankohtaisimmat uutiset, tuoreimmat tutkimukset ja oivaltavimmat näkökulmat Suomen johtavilta asiantuntijoilta. Kaikki julkaisut Haku Tietoa meistä Tekoälyfoorumi on suomalaisen tekoälytiedon koti. Me tuomme sinulle ajankohtaisimmat uutiset, tuoreimmat tutkimukset, oivaltavimmat näkökulmat ja muut aikasi arvoiset sisällöt Suomen johtavien asiantuntijoiden johdolla. Näistä kirjoitetaan kilpailukyky (8) 8 päivitystä markkinointi (4) 4 päivitystä innovaatiot (4) 4 päivitystä chatgpt (4) 4 päivitystä viestintä (3) 3 päivitystä koulutus (3) 3 päivitystä vastuullisuus (3) 3 päivitystä tekoälyasetus (3) 3 päivitystä investoinnit (3) 3 päivitystä ai finland (3) 3 päivitystä tulevaisuus (2) 2 päivitystä tutkimus (2) 2 päivitystä reasoning-malli (2) 2 päivitystä tekoälylukutaito (2) 2 päivitystä RAG (2) 2 päivitystä ajattelumalli (2) 2 päivitystä openai (2) 2 päivitystä media (2) 2 päivitystä käyttövinkit (2) 2 päivitystä deep research (1) 1 päivitys anthropic (1) 1 päivitys digitalisaatio (1) 1 päivitys eettisyys (1) 1 päivitys aitofit (1) 1 päivitys antihauraus (1) 1 päivitys Seuraa meitä Toimituksen nosto Kirjoittajat Sari Sotkas Aku Nikkola Iida Lähdemäki Salla Westerstrand Markus Laukkanen Anni Lehti Netta Heikkilä Antti Heikkilä Kira Sjöberg Janika Tommila Antti Innanen Emma Hertzberg Pinja Valkonen Hanna Saari. Kimmo Rousku Sari Sotkas Aku Nikkola Iida Lähdemäki Salla Westerstrand Markus Laukkanen Anni Lehti Netta Heikkilä Antti Heikkilä Kira Sjöberg Janika Tommila Antti Innanen Emma Hertzberg Pinja Valkonen Hanna Saari. Kimmo Rousku Hae kirjoittajaksi Tilaa ilmoitukset Tilaa Tekoälyfoorumin ilmoitukset suoraan sähköpostiisi. Ei turhaa markkinointia – vain ilmoitukset uusista kirjoituksista ja muusta aikasi arvoisesta sisällöstä. Tilaa ja pysy ajan tasalla asiantuntijoiden johdolla. Sähköposti* Kyllä, haluan, että Tekoälyfoorumi pitää minut kartalla. Tilaa ilmoitukset Uusimmat Uutiset Yhteiskunta Tutkimus Käyttövinkit Haluaisitko kirjoituksesi julkaistavaksi Tekoälyfoorumilla? Kuulemme mielellämme ajatuksistasi lisää. Hae kirjoittajaksi Vastuullisuus Työelämä Markkinointi Teknologia

Tutustu tekoälyn rooliin kuva- ja videotuotannossa. Asiantuntijoiden analyysit, käytännön vinkit ja uusimmat sovellukset tekoälyn hyödyntämisestä videotuotannossa. Kuva ja video TEKOÄLYFOORUMI Tekoäly kuva- ja videotuotannossa